EtusivuLihavuus ongelmanaLihavuusrasismi ongelmana

s1m.fi


  Annetaan kaikkien kukkien kukkia - myös tilaa vievien ja isokokoisten.


Suomalainen lihavuus

Terveyskirjaston mukaan lihavuus tarkoittaa normaalia suurempaa kehon rasvakudoksen määrää. Suurin osa liikarasvasta kertyy ihon alle, mutta myös muualle, esimerkiksi vatsaonteloon. Lihavuus johtuu aina siitä, että energian saanti ruoasta on pitkään suurempi kuin energiankulutus. Yksittäisten ihmisten kohdalla alttius lihomiseen vaihtelee ja on osittain perimän säätelemää. Siksi samassa ympäristössä elävistä ihmisistä toiset lihovat helpommin kuin toiset.

Suomalaisista aikuisista miehistä normaalipainon ylittää kaksi kolmasosaa ja naisista runsas puolet.  Vähintään merkittävästi lihavia (painoindeksi vähintään 30 eli 12–15 kilon ylipaino) sekä miehistä että naisista on kaksi kymmenestä. Suomalaiset ovat siis lihavampia kuin koskaan.

Meistä suurin osa on enemmän tai vähemmän lihavia. Kyseessä ei ole mikään pienen vähemmistön ongelma.  Ja kuitenkin lihavuus koetaan poikkeavana ja se on häpeään kietoutunutta. Miksi näin?

Lihavuus on epäterveellistä ja sairasta

Lihavuus on epäterveellistä ja lisää merkittävästi useiden pitkäaikaissairauksien vaaraa. Useimmat niistä johtuvat aineenvaihdunnan häiriöistä, joita vyötärölihavuuteen liittyvä runsas vatsaontelon sisäinen rasva aiheuttaa. Olemmekin oppineet ajattelemaan että terveys vaatii hoikkuutta ja että jakaudumme lihavuuden perusteella terveisiin ja sairaisiin. Mutta vähänkin asiaa ajateltuamme, tajuamme tuntevamme monia terveitä ylipainoisia ja sairaita laihoja.

On aukottomasti todistettu ettei merkittävä, sairaalloinen lihavuus ole elimistölle terveellistä (tästä löytää helposti tietoa ja tutkimustuloksia) - mutta lievän ylipainon kohdalla terveyshaitoista on hyvin ristiriitaista tietoa. Voi jopa olla, että jatkuva rankka laihduttaminen, itsetunto-ongelmat ja stressi on paljon pahempaa kuin ylipaino sinänsä. Eikä edes terveellisen painon määrittäminen ei ole kiistatonta ja yksiselitteistä.

 

 

Emme me jakaudu selkeän suoraviivaisesti laihoihin ja lihaviin. Lihavuutta ei kuitenkaan nähdä juuri koskaan pelkästään yhtenä ihmisen ominaisuutena, yhtenä osoituksena ihmisten erilaisuudesta.

Lihavuutta pidetään sairautena tai ainakin vakavana poikkeavuutena ja väliaikaisena tilana, johon kuuluu ehdottomasti puuttua. Kuitenkin lihavuus on usein enemmän tai vähemmän pysyvä ominaisuus.

Meistä suuri osa elää siis elämänsä vääränlaisessa ruumiissa, jonka hyväksymistä sellaisenaan ei yksinkertaisesti sallita.

Lihava voi saada hyväksyntää vain kertomalla aloittaneensa laihduttamisen. Hänen on siis radikaalisti muutettava itseään ollakseen hyväksyttävä.

 Lihavuus on itseaiheutettua ja rumaa

Yhteiskunnassamme on tiukat ulkonäkö ja ruumiillisuusnormit - normaali ja terve vartalo on näiden normien mukaan hoikka. Kaikki muu on epätervettä ja epänormaalia. Lihavan ihmisen ulkonäköä pidetään epäviehättävänä. Mutta tämän lisäksi lihavuuden katsotaan olevan ulkoinen merkki heikosta luonteesta, ahneudesta ja huonoista elämäntavoista. Lihavuus liitetään jopa heikkoihin älyn lahjoihin, ikäänkuin ihrakerrokset veisivät tilaa aivoilta ja heikentäisivät ajattelukykyä.

Lihavuus on yleisen näkemyksen mukaan jokaisen oma syy ja siksi lihavuudesta on ihan oikein kärsiä. Lihavuus on merkki henkilökohtaisesti epäonnistumisesta. Lihavuudesta onkin sosiaalisesti hyväksyttyä huomautella tapaan joka melkein kaikissa muissa yhteyksissä nähtäisiin asenteellisena, syrjivänä ja ihmisryhmää leimaavana. Tämä moittiminen verhotaan yleensä terveysvalistukseksi ja vakavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta puhumiseksi vaikka oikeasti kysymys on usein vahingonilosta tai suoranaisesta ilkeydestä.

Kukaan ei tunnusta että vaatekoko ja painoindeksi määrittäisi ihmisen arvon mutta lihava ihminen - erityisesti lihava nainen - saa olla moninkertaisesti pätevä saadakseen samaa arvostusta kuin laihempi kollegansa.


 Lisätietoa löydät esimerkiksi tutkija Hannele Harjusen artikkelista Lihavuus ja moraalinen paniikki